Olet minulle rakkain resurssi maailmassa!

Organisaatioissa resursoidaan työntekijöitä. Yleensä tätä varten on myös oma rooli, jonka vastuulla on haalia sopivat henkilöt oikeisiin projekteihin. Usein kuitenkin pohditaan, kuinka resursointi on huono sana, koska se antaa vääränlaisen kuvan työntekijöistä. Halutaan, että työntekijöitä ei nähdä ”pelkkinä resursseina”.

Meillä ei ole täällä resursseja, vaan ihmisiä!”, sanoi johtaja, ja meni resursoimaan työntekijöitä eri tehtäviin. Lähtökohta on kuitenkin hyvä ja päämäärää ehdottamasti tavoittelemisen arvoinen. Lähes aina halutaan myös aidosti ajatella näin.

Teot kuitenkin ratkaisevat. Resurssit poistuvat vasta resursoinnin mukana. Muuten muutos on vain sanahelinää.

Ei kannatta syyttää resurssoijia, koska he toimivat kuten pitääkin. Resursointi on osa organisaation suunniteltua toimintaa. Tarve resursoinnille syntyy, koska projektit tulevat ennen tekijöitä ja tiimejä. Ajatusmalli on, että ”ihmisiä resursoidaan projekteihin tarpeen mukaan”.

Entäpä jos asia olisikin päinvastoin? Ensin tulisivat tiimit, jotka ovat luonteeltaan pysyviä. Tällöin projekteja ja tekemistä annetaan tiimeille. Työ sovitettaisiin ensisijaisesti tekijöille eikä tekijät työlle.

Tiimien tehtävä olisi kokonaisvaltainen. Sen kuuluisi asiakasprojektin lisäksi myös hoitaa tuotekehitystä ja kenties ylläpitoa – työn luonteesta ja tarpeesta riippuen. Voiko tällaisessa asetelmassa syntyä tilannetta, että jollakin tiimin jäsenellä ei ole tekemistä ja hänet pitäisi resursoida tekemään jotain muuta?

Kun tiimit ottavat kokonaisvastuun jostain liiketoiminnan osa-alueesta, lopputuloksena tarve yksittäisten ihmisten resursoinnille häviää kokonaan tai ainakin vähenee minimiin. Huomataan, että tarve resursseille ja resurssoinnille onkin pääasiassa vain tavassa ajatella ja toimia.

Liian monessa organisaatiossa usean johtajan ja esimiehen aika kuluu resursointiin ja siihen liittyvien ongelmien kanssa painimiseen. Aikaa tärkeämmälle eli varsinaisen liiketoiminnan ohjaamiselle jää vähän. Tämä on arvoa tuottamatonta työtä ja ei ole organisaation kannalta järkevää!

Muutos on myös asenteellisesti tarpeen. Jos organisaation yksi keskeisimmistä tehtävistä on käskeä ja sanoa työntekijöille, mitä tehdä ja mitä ei, syntyy myös vastaavaa käytöstä. Lisäksi tietotyössä ei enää ole mahdollista pitää työhön liittyväät ajattelua ja suunnitelua näin selkeästi erillään käytännön tekemisestä.

Loppuun pieni käytännön harjoitus: sain aiemmin aiheeseen liittyvän vinkin Twitterissä. Se oli niin osuva, että kannustan kaikkia lukijoita tekemään seuraavasti: Illalla kotona nukkumaan mentäessä, ota puolisoasi kädestä kiinni, katso syvälle silmiin ja kerro hänelle: ”Sinä olet minulle rakkain resurssi maailmassa!” 

Raportoi vastaus ja reaktio seuraavana aamuna työpaikan kahvipöydässä.


Moniosaavia tiimejä on käsitelty kirjassa kokonaisen luvun verran. Tilaa kirja ja lue lisää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *